EHKÄISY - MITÄ SIITÄ ON SANOTTU

Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että Suomen kirkko muutti asenteensa ehkäisyyn ehkäisyvälineiden tullessa markkinoille. Tästä syystä VL:t ajattelevat että vain heillä on jäljellä oikea oppi tästä asiasta, muut - katolisia lukuunottamatta - ovat luopuneet oikeasta opista. Onko tämä kuitenkaan koko totuus? Taitaa ollakin niin, että ehkäisyasia ei juuri edes kiinnostanut lestadiolaisia silloin, vaan siitä muodostui osa VL-oppia vasta hieman myöhemmin. Katsotaan mitä on sanottu ja milloin.

- Suomen evankelis-luterilainen kirkko omaksui myönteisen kannan ehkäisyvälineiden käyttöön vuonna 1952. Vanhoillislestadiolaisuuduessa oltiin samalla kannalla 1950-luvulla. Päivämies kirjoitti aiheesta mm. vuonna 1957, todeten, että asia nähdään elävässä kristillisyydessä pariskunnan ja lääkärin välisenä ratkaisuna:

"Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden...me myös siirrämme vastuun syntyvyyden aiheelliseksi katsotusta rajoittamisesta kokonaan lääkärin vastuulle." (Päivämies 1957.) VL-kanta oli siis sellainen, että kun jostain syystä syntyvyyden rajoittaminen on tarpeen, se on lääkärin ja uskovaisen pariskunnan keskinäinen asia, johon ei tarvittu erikseen seurakunnan kantaa.

- Ehdoton kielto muodostui vasta 1967

Päivämies 2.8.1967, "Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei sovi kristitylle."